Sähkömarkkinoiden toimivuutta turvataan

Takaisin

- mutta olemmeko toistamassa 1990-luvun alun virheet?

Meneillään olevalla sähkömarkkinakriisillä on yhtäläisyyksiä 1990–luvun alun pankkisektorin kriisiin. Pankkisektorin kriisin ja devalvaation seurauksena Suomeen syntyi lama. Kärsijöinä olivat tuhannet yritykset ja lukematon määrä perheitä, jotka joutuivat inhimillisen hädän keskelle työttömyyden ja sitä seuranneiden sosiaalisten ongelmien vuoksi. 

Yksittäiset yritykset ja perheet eivät voineet vaikuttaa 1990-luvun alkuvuosien lamaan. Nyt olemme vastaavassa tilanteessa: suomalaiset yritykset tai kotitaloudet eivät ole aiheuttaneet meneillään olevaa sähkömarkkinoiden kriisiä. 

Kriisistä ovat jälleen kerran joutumassa maksamaan kriisiin syyttömät osapuolet: yritykset, perheet, pienet ihmiset.

Euroopan sähkömarkkinakriisin syyt johtuvat siitä, että ilmasto- ja energiapolitiikan myötä olemassa ollutta sähköntuotantoa ajettiin alas ennen kuin vihreän murroksen mukaista päästötöntä sähköntuotantoa oli ehditty riittävästi rakentamaan. Venäläisen maakaasun oli määrä olla siltana tämän välivaiheen yli. Eurooppa oli haavoittuvaisimmillaan juuri näinä vuosina, ja huoltovarmuuden riskit toteutuivat Venäjän sotatoimien vuoksi. Suomen ongelmat ovat niin ikään strategisia – Suomen energiahuolto oli tietoisesti rakennettu siten, että tarvitsemastamme sähköstä 15–20 % on tuonnin varassa. Tämä rakenteellinen ongelma on kytkenyt Suomen tiiviisti Keski-Euroopan maakaasukriisiin.

Suomen valtio on tarttunut nyt toimeen turvatakseen suurten sähkön tuottajien toiminnan jatkuvuuden. Toimenpide on tärkeä sen turvaamiseksi, ettei paitsi koko sähkömarkkinajärjestelmä, myöskään sähköntuotantojärjestelmä joudu kaaokseen. Kaikkine puutteineen ja epätasapuolisine piirteineen, valtion toimenpide on kansakunnan etu. Mikäli suuret suomalaiset sähköntuottajat lähtisivät sortumaan, edessä olisi hallitsematon energiayhtiöiden kaatumisen dominoefekti, ja ongelma leviäisi rahoitusmarkkinoihin. Tämä pitää estää, ja päättäjät ovat tämän tunnistaneet.

Mutta ovatko suomalaiset yrittäjät ja kotitaloudet nyt unohtumassa 1990–luvun alkuvuosien laman tapaan? Sähkön raju hinnannousu kohtelee yrityksiä ja kotitalouksia eri tavoin likipitäen satunnaisella tavalla. Ne yritykset ja kuluttajat, jotka ovat sattumalta tehneet sopimuksia tämän vuoden alussa tai viime vuonna, eivät kiinteillä sopimuksillaan joudu juurikaan kärsimään. Mutta mikäli sopimukset ovat sattuman kaupalla katkeamassa syksyllä tai talvella, asiakkaat joutuvat kohtaamaan ennennäkemättömän korkeat hinnat. Kriisin vaikutukset kostautuvat arpapelin tavoin.

Suomalaisella yhteiskunnalla kesti tarpeettoman pitkään selvitä 1990-luvun pankkikriisin aiheuttaman pienten ja keskisuurten yritysten konkurssiaallosta. Tuolloin nurin meni valtavasti hyviä yrityksiä, ja tuhansilta yrittäjiltä taitettiin terä. COVID-19 pandemian yhteydessä Suomi kantoi hienosti työllistäviä yrityksiä pahimman vaiheen yli – vaikutti siltä, että 1990-luvun alkuvuosien tapahtumista on otettu opiksi. Mutta meneillään oleva sähkökriisi uhkaa nyt aiheuttaa suomalaisille yrityksille ylitsepääsemättömät ongelmat. Kustannusnousut ovat niin suuria, ettei niitä pysty siirtämään yritysten lopputuotteiden hintoihin. Ja niiltä osin, kun kustannuksia pystyy hintoihin siirtämään, kiihtyy taloutemme inflaatio.

Sähköenergia on välttämätöntä niin yritysten kuin kotitalouksien arjen elämässä. Sähkö ei ole ylellisyyshyödyke, jonka käyttöä – tai käyttämättömyyttä – voi järjellisesti valita. Arjen elämä edellyttää sähkön saatavuutta. Suomessa tulee olemaan kenties miljoona kotitaloutta, jolla ei ensi talvena ole varaa sähköön. Tilanne kehkeytyy sietämättömäksi. Arvonlisäveron määräaikainen alennus ei riitä auttamaan suomalaisia perheitä edessä olevan kriisin yli.

Ei tehdä sähkömarkkinakriisistä samanlaista katastrofia kuin oli 1990–luvun alkuvuosien lama. Sen hintaa yhteiskuntamme kantaa ylisukupolvisine vaikutuksineen edelleen. Otetaan opiksi. Tämä edellyttää Suomen valtiolta vielä uusia päätöksiä. Tarvitsemme jokaisen yrittäjän ja yrityksen tuomaan työtä suomalaisille. 

Suuret sähkön tuottajat halutaan energiajärjestelmän pystyssä pitämisen nimissä auttaa meneillään olevan kriisin yli, aivan kuten suuret pankit pelastettiin 1990-luvun alussa. Mutta usein ne, joilla hätä on suurin, eivät jaksa pitää suurinta ääntä. Vastuullinen yhteiskunta turvaa jäsenilleen elämisen edellytykset kaikissa tilanteissa.

Markus Tykkyläinen

Kirjoittaja

Markus Tykkyläinen Suur-Savon Sähkö -konsernin ja Lumme Energian toimitusjohtaja

Aiheeseen liittyvät kirjoitukset

22.09.2022 | blogi

Kuumuutta aurinkopaneelimarkkinoilla

Aurinkopaneeleiden kysyntä on keväästä lähtien kasvanut räjähdysmäisesti. Toimitukset eivät valitettavasti ole aina pysyneet vauhdissa mukana...

15.09.2022 | blogi

Sähkön tuotanto voi olla Suomelle "1990-luvun Nokia"

Suomella on edellytykset rakentaa toimintavarmasta ja hiilidioksidineutraalista sähköntuotannosta ylivertainen kansantalouden kilpailutekijä jo tällä...

08.09.2022 | blogi

Kotimaiseen sähköntuotantoon on investoitava lisää

Sähkömarkkinamekanismit on otettu tiukkaan tarkasteluun meneillään olevan sähkömarkkinakriisin seurauksena. Kun käynnissä olevaan koneeseen ruvetaan...