Aurinkosähköä kotiin helposti

Laite johon varastoidaan sähköenergiaa sähkökemiallisessa muodossa. Akustoon voidaan varastoida yli oman kulutuksen menevää aurinkoenergiaa myöhempää käyttöä varten. Valtakunnanverkkoon liitettäviin aurinkosähköjärjestelmiin soveltuu tyypillisesti vähintään 100 voltin litiumioniakku, joka on suunniteltu kyseiseen käyttötarkoitukseen. Verkon ulkopuolelle rakennettavissa aurinkosähköjärjestelmissä kuten mökkijärjestelmissä voidaan käyttää pienemmän jännitteen akkuja, kuten esimerkiksi 12 voltin lyijyakkuja.

Sähkövirran yksikkö.

Aurinkopaneelien suuntauskulma, jolla määritetään paneelien suuntauksen poikkeama etelästä. Atsimuutti mitataan useimmiten asteissa. Jos paneelit ovat suoraan etelään on atsimuutti 0 astetta, länteen kohdistettuna 90 astetta ja itään -90 astetta.

Tietyn alan saama säteilyteho, kun ala on kohtisuorassa kohti aurinkoa. Ilmaistaan usein yksikössä W/m2. Määrä vaihtelee muun muassa sijainnista riippuen.

Auringosta säteilevää elektromagneettista energiaa. Joka tunti Maahan osuu noin 420 biljoonaa kilowattituntia aurinkoenergiaa.

Aurinkopaneelisto, joka toimii myös vesikatteena. Aurinkopaneelit integroidaan siis suoraan osaksi kattoa esimerkiksi ilman erillistä tiili- tai peltikatetta.

Piistä valmistettu puolijohde, joka muuttaa auringonvalon sähköenergiaksi. Aurinkopaneelit koostuvat useista aurinkokennoista.

Aurinkokennoista ja muista komponenteista koostuva laite, joka muuttaa auringonvaloa sähköksi. Aurinkopaneeleihin asennetaan useita aurinkokennoja sarjaan, jotta haluttu jännite ja virta voidaan saavuttaa.

Aurinkopaneeleista koostuva sähkövoimala, joka tuottaa energiaa sähköverkkoon.

Aurinkopaneeleissa kennojen väleihin ujutettuja kupari- tai alumiinijuovia, jotka johtavat kennojen keräämän sähkön aurinkosähköjärjestelmän invertterille. Busbarin koko määrittelee, että kuinka paljon virtaa pysytään turvallisesti johtamaan.

Asuinrakennusten energiatehokkuutta parantaviin hankkeisiin myönnettävä avustus. ARA-tukea voi saada aurinkosähköhankkeille 25 % hankkeen kokonaiskustannuksista, mikäli rakennuksen E-luku pienenee tarpeeksi rakennuksen alkuperäisestä E-luvusta. Tarvittavaa E-luvun parannusta ei siis tarvitse toteuttaa pelkästään aurinkopaneeleilla, vaan tukeen vaikuttavat kaikki rakennusajankohdan jälkeen tehdyt E-lukua pienentävät remontit.

Business Finlandin yrityksille myöntämä tuki, jolla on tarkoitus edistää uusia ja vähähiilipäästöisiä energiamuotoja. Yritykset voivat saada Business Finlandilta 20 % tuen aurinkosähköhankkeille.

Yhteisö, joka mahdollistaa tuotetun energian jakamisen eri käyttöpaikkojen eli mittarien välillä ilman, että siitä tulisi maksaa verkkoyhtiölle siirtomaksua. Jakaminen on toteutettava samalla kiinteistöllä tai kiinteistöryhmällä. Hyviä esimerkkikohteita ovat taloyhtiöt, joissa jokaisella asukkaalla on oma sähkömittarinsa. Energiayhteisö mahdollistaa varsinkin taloyhtiöille aikaisempaa suuremmat aurinkovoimalat ja myös kasvattaa aurinkopaneelien kannattavuutta taloyhtiöille.

Aurinkokennojen - ja paneelien eroavaisuus, joka usein heikentää sähköntuottoa. Eroavaisuus voi johtua esimerkiksi eri olosuhteista (varjostus) tai jos kennot eivät ole sähköominaisuuksiltaan identtisiä. Aurinkopaneeleissa jotka ovat sarjassa yhden paneelin poikkeavuus vaikuttaa koko paneeliston tuottoon, esimerkiksi jos yksi paneeli on varjossa vaikuttaa tämä koko sarjan tuottoon. Varjostuksista johtuvaa epätasapainoa voidaan kompensoida esimerkiksi ohitusdiodeilla ja half-cut -tekniikalla. Tämän lisäksi useimpiin inverttereihin on nykyisin integroitu ominaisuus, joka pyrkii minimoimaan varjostusten haittavaikutukset paneeliston jännitettä säätelemällä.

Aurinkopaneelin piikennoja suojaava ja paneelin kehyksiin eli freimiin kiinnitetty levy, joka on usein karkaistua lasia.

Auringon säteilyä joka on muuta kuin auringosta suoraan tulevaa säteilyä, kuten pilvien heijastamaa säteilyä ja maasta sekä lumesta heijastuvaa säteilyä. Säteilysti merkittävä osa Suomessa on hajasäteilyä.

Aurinkopaneeleissa käytetty tekniikka, jossa paneeli jaetaan kahteen osaan ja aurinkokennojen määrä on tuplattu perinteisiin paneeleihin verrattuna. Half-cut -paneeleissa kennoja on 120 tai 144, kun taas perinteisissä paneeleissa niitä on tyypillisesti 60 tai 72. Suuremmasta kennojen määrästä johtuen resistiiviset häviöt ovat pienempiä ja hyötysuhteet korkeampia kuin perinteisillä aurinkopaneeleilla. Half-cut -paneeleissa on tyypillisesti kuusi ohitusdiodia, perinteisillä paneeleilla niitä on kolme. Suurempi ohitusdiodien määrä takaa paremman tuoton varjossa.

Yleisin aurinkopaneelien asennustapa, jossa paneelit asennetaan useimmiten katon lappeen suuntaisesti.

Aurinkopaneelin osa, jossa lämpötila on noussut muuta paneelia huomattavasti korkeammaksi. Hotspotti voi johtua muun muassa kennojen välisestä epätasapainosta, jossa kennojen läpi virtaa erisuuruinen sähkövirta, tai yksittäisen aurinkokennon valmistusvirheestä. Hotspotti heikentää kyseisen kohdan hyötysuhdetta ja tehoa, sekä kiihdyttää materiaalin rappeutumista.

Fysikaalinen suure, joka kertoo kuinka suuri osa järjestelmään syötetystä energiasta pystytään valjastamaan varsinaiseen käyttöön. Nykyisissä aurinkopaneeleissa hyötysuhteet ovat noin 20 %, mikä tarkoittaa, että tämä määrä tulevasta auringon säteilyenergiasta pystytään muuttamaan sähköenergiaksi. Loput energiasta menetetään häviöinä, kuten lämpönä.

Aurinkosähköjärjestelmän komponentti, joka muuttaa aurinkopaneelien tuottaman tasavirran vaihtovirraksi, jota eri kodinkoneet ja laitteet pystyvät käyttämään. Suurin osa nykyisin käytetyistä inverttereistä ovat kolmivaiheinvertterejä, jotka jakavat aurinkopaneelien tuoton kolmelle vaiheelle. Kotitalouksissa ja muissa kiinteistöissä sähköt toimivat tyypillisesti kolmella eri vaiheella, minkä takia pääsulakkeita on usein kolme kappaletta. Aurinkosähköjärjestelmän invertteri voi olla myös yksivaiheinvertteri, joita käytetään lähinnä vain erittäin pienissä alle kuuden paneelin aurinkosähköjärjestelmissä. Mikroinverttereistä katso kohta mikroinvertteri.

Kahden pisteen välinen potentiaaliero.

Aurinkopaneelien kulma mitattuna paneelin ja maanpinnan välillä. Kallistuskulma vaikuttaa aurinkopaanelin tuottoon, sillä aurinkopaneeli tuottaa parhaiten kohtisuorassa auringonvalossa. Jyrkkä kallistuskulma tuottaa hyvin varsinkin alku- sekä loppuvuodesta kun aurinko paistaa matalammalta, loivempi kulma tuottaa paremmin kesäaikaan. Tuottoon vaikuttaa merkittävästi myös paneelin atsimuutti eli suuntaus.

Katemateriaaliin kiinnitettävät kiinnikkeet, joihin yleensä kiinnitetään kiskot, joihin aurinkopaneelit kiinnitetään. Kattokiinnikkeet valitaan aina katemateriaalin mukaan.

Aurinkopaneelin reunat, tyypillisesti alumiinista valmistettu. Kehyksiin pystytään kiinnittämään kiinnikkeet, joilla paneelit saadaan tukevasti kiinnitettyä asennuskiskoihin. Joissakin paneeleissa, kuten lasi-lasi -paneeleissa ei ole erillisiä alumiinifreimejä. Freimi on yleisimmin joko perinteisen alumiinin värinen tai musta.

Aurinkopaneelisto, jossa paneelit on kytkettynä samaan sarjaan keskenään. Yhteen ketjuun voidaan kytkeä tyypillisesti 6-25 paneelia, tosin tämä riippuu vahvasti paneelien jännitteestä ja invertterin määräyksistä. Useammilla ketjuilla eli stringityksillä pystytään kompensoimaan varjostusten haittavaikutuksia.

Tuhat wattia. Invertterien enimmäislähtötehot ilmoitetaan usein kilowateissa.

Aurinkosähköjärjestelmien koot ilmoitetaan useimmiten kilowattipiikeissä. Kilowattipiikki on tuhat wattipiikkiä. Katso kohta wattipiikki (Wp) tarkempaa määritelmää varten.

Energian yksikkö, jolla sähköenergian määrää mitataan. Jos sähkölaite toimii yhden tunnin ajan yhden kilowatin teholla, käyttää laite tunnissa yhden kilowattitunnin energiaa. Kiinteistöjen sähkönkulutukset ja aurinkopaneelien energiantuotot ilmoitetaan usein kilowattitunneissa.

Aurinkosähköjärjestelmä kiinnityksen osa, johon itse aurinkopaneelit kiinnitetään. Kiskot tulevat paneeleiden ja kattokiinnikkeiden väliin. Kiskot ovat pituudeltaan muutamia metrejä per kappale ja ne asennetaan useimmiten lappeen leveyssuunnassa, tosin pystyasennus on myös tietyissä tapauksissa mahdollinen.

Katso kohta invertteri.

Henkilölle myönnettävä verovähennys. Aurinkopaneelin asennuksesta vuonna 2021 pystyy työn osuudesta vähentämään 40 % henkilökohtaisessa verotuksessa. Kotitalousvähennyksen maksimi on 2 250 euroa henkilöltä, omavastuu on 100 euroa vuodessa. Kotitalousvähennys on aina henkilökohtainen, eli jos samassa taloudessa asuu esimerkiksi kaksi verotettavaa, voidaan kodin remonteista yhdessä vähentää 4 500 euroa.

Paneelityyppi, jossa aurinkopaneelin sekä etu- että takalevy ovat lasia. Muissa aurinkopaneelityypeissä paneelin taustalevy on usein polymeeria.

Laite, joka huolehtii akuston oikeaoppisesta lataamisesta ja purkamisesta. Lataussäätimiä käytetään aurinkopaneelien yhteydessä tyypillisesti off-grid kohteissa kuten verkon ulkopuolella olevilla mökeillä.

Light Induced Degradation. Aurinkopaneelien rappetumista, joka tapahtuu ensituntien aikana kun paneeli altistetaan auringonvalolle. LID aiheutuu epäpuhtauksista piiseoksessa, kuten boorioksidista. Laadukkaalla paneelien valmistuksella LID voidaan minimoida.

Asennusmenetelmä, jossa paneelit asennetaan omiin maatelineisiinsä perinteisen kattoasennuksen sijaan. Varsinkin isommat aurinkosähköjärjestelmät kuten aurinkopuistot toteutetaan useimmiten maa-asennuksina. Maa-asennukseen käytettävät telineet voidaan kiinnittää esimerkiksi junttaamalla tai poraamalla maahan, tai sitten painovoimamenetelmällä.

Megawatti on miljoona wattia tai tuhat kilowattia.

Invertteri, joka muuntaa yksittäisen paneelin tuottaman tasavirran vaihtovirraksi (kts. Invertteri tarkempaa määritelmää varten). Usean mikroinvertterin antama virta voidaan yhdistää ja syöttää sähköverkkoon.

Aurinkokennojen rappeutumisen muoto. Säröjä aiheuttaa ajansaatossa esimerkiksi lämpötilaeroista johtuva paneelien lämpölaajeneminen ja kutistuminen. Epäpuhdas pii aurinkokennoissa voi lisätä mikrosäröjen riskiä.

Katso kohta pii.

Aurinkosähköjärjestelmä, joka on rakennettu sähköverkon ulkopuolelle, kuten verkon ulkopuolelle olevalle mökille.

Aurinkopaneelin komponentti, jolla esimerkiksi varjostuksia pystytään kompensoimaan. Kun jokin kennoista ei tuota yhtä paljon kuin muut, kennon ketjuun liitetty ohitusdiodi aktivoituu ja varjossa oleva kenno ohitetaan.

Erittäin ohut ja taipuisa aurinkokenno. Ohutkalvokennoilla aurinkopaneeliston muoto pystytään helpommin mukauttamaan asennuskohteeseen, tosin ohutkalvopaneelien hyötysuhteet ovat vielä perinteisiä aurinkopaneeleita alhaisempia.

Sähköverkkoon liitetty aurinkosähköjärjestelmä.

Paneelikohtainen komponentti, jolla jokaisen yksittäisen paneelin tuottoa voidaan optimoida erikseen. Optimoitsijoilla paneeleista saadaan enemmän tehoja ulos, mikäli kohteessa on raskasta varjostusta.

Kts. Kohta välikiinnike.

Potential Induced Degradation. Aurinkopaneelien rappeutumista, joka ajan saatossa heikentää paneelien tuottoa. PID aiheutuu muun muassa aurinkokennojen ja etulasin tai kehyksen suuresta jännite-erosta, joka aiheuttaa haluamatonta varauksen kantajien kuten elektronien liikehdintää. Tämä heikentää aurinkopaneelin tehoa.

Alkuaine, jonka pohjalta rakennettuja seoksia käytetään aurinkokennojen valmistukseen. Aurinkopaneeleissa käytetään usein yksi- tai monikiteistä piitä, joka kertoo onko paneeli valmistettu yksikiteisistä piikennoista vai koostuvatko kennot useammista piin palasista. Paneelissa käytetty pii voidaan luokitella myös n-tyyppiin ja p-tyyppiin. Luokitus riippuu piikennoihin saostetusta puolijohdetyypistä. P-tyypin kennoissa saostamiseen on käytetty useimmiten booria ja n-tyypin kennoissa fosforia.

Auringosta sähkömagneettisen säteilyn muodossa tuleva teho, joka ilmoitetaan usein yksikössä W/m2.

Asennusmenetelmä, jossa paneeli asennetaan rakennuksen seinälle. Seinäasennuksessa paneelien kallistus on usein 90 astetta, jolloin paneelit tuottavat erityisen hyvin varsinkin alkuvuodesta, kuten maaliskuussa. Tuottoprofiili on siis hieman erilainen kuin perinteisellä kattoasennuksella, tosin kokonaisvuosituotto kattoasennuksilla ja loivemmalla kallistuksella on korkeampi.

Maximum Power Point Tracking. Maksimoi aurinkopaneelin tuoton optimoimalla paneelin ja sähköverkon yhteensopivuutta. Perinteiset kolmivaiheinvertterit sisältävät ainakin yhden MPP-seuraimen. Jos paneelikenttiä asennetaan rakennuksessa useammalle lappeelle, kannattaa paneelikentät kytkeä eri seuraimiin maksimaalisen tuoton takaamiseksi.

Aurinkopaneelin takaosan levy, joka suojaa paneelia. Takalevy on useimmiten polymeeria, mutta lasi-lasi -paneeleissa sekä taka- että etulevy ovat lasia.

Asennusmenetelmä, jossa paneelien kallistusta nostetaan kallistuskolmioilla tuoton parantamiseksi. Tasa- sekä hyvin loivat katot ovat useimmiten huopaa, PVC:tä tai konesaumapeltiä. Kallistuskolmiot voidaan katemateriaalista riippuen asentaa esimerkiksi painovoimaperiaatteisesti painoilla, tai hitsaamalla/liimaamalla kiinnikkeet kiinni huopakatteeseen.

Sähkövirtaa, jonka suunta ei muutu. Aurinkopaneelien tuottama virta on tasavirtaa, joten paneelit tarvitsevat usein invertterin eli vaihtosuuntaajaan, joka muuttaa tasavirran vaihtovirraksi.

Korkein paneelivalmistajien laatuluokitus, johon kuuluu noin 2 % aurinkopaneelivalmistajista. Valmistajan pitää Tier 1 -luokituksen saadakseen hallita koko paneelien tuotantoketjua, käyttävän valmistukseen kehittynyttä robotiikkaa, investoitavan tutkimukseen ja kehitykseen ja omattava pitkän sekä moitteettoman historian.

Mittarointitapa, jossa kiinteistön/käyttöpaikan sähkönkäyttö ja -tuotto mitataan tunneittain. Jokaiselta tunnilta kaikkien sähkölaitteiden kulutus mitataan yhteen. Myös aurinkopaneelien tuotto mitataan tunnin jaksoissa.

Tuntikohtaiset sähkönkulutustiedot. Koska Suomessa on käytössä tuntimittaus, vaatii aurinkosähköjärjestelmän mahdollisimman tarkka mitoitus kohteen tuntisarjat. Tarkkaa mitoitusta varten tuntisarjat tarvitaan 12 kuukauden ajalta.

Aurinkopaneelien materiaalitakuu, joka kattaa pääsääntöisesti mahdolliset valmistusvirheet. Tuotetakuu on tyypillisesti 10-15 vuotta, mutta voi myös olla 20-30 vuotta.

Aurinkopaneelien takuu, joka kattaa paneelin tuoton pitkällä ajanjaksolla. Tuottotakuu takaa yleensä vähintään 90 % tuoton 10 vuoden jälkeen, ja vähintään 80 % tuoton 25 vuoden jälkeen paneelin alkuperäisestä tuotosta.

Laite, jolla sähköt voidaan katkaista aurinkosähköjärjestelmästä. Turvakytkin asennetaan usein sekä paneelien että invertterin väliin (DC-turvakytkin), sekä invertterin että liityttävän keskuksen väliin (AC-turvakytkin), tosin näistä kahdesta vain AC-turvakytkin on pakollinen.

Eri vaiheiden kulutuksien yhteenlaskeminen. Vaihenetotus on aurinkosähkön kannattavuutta parantava mittaustapa. Jotkin verkko- eli siirtoyhtiöt ovat jo ottaneet vaihenetotuksen käyttöön, mutta jokaisen yhtiön on otettava se käyttöön viimeistään vuoden 2023 alussa. Nykyisin kiinteistöjen sähköt toimivat useimmiten kolmessa vaiheessa. Aurinkosähköjärjestelmän invertteri jakaa paneelien tuoton tasaisesti kolmelle vaiheelle. Sähkökuormat eivät kuitenkaan usein ole tasaisia kaikilla kolmella vaiheella, mistä johtuen ennen vaihenetotusta on syntynyt tilanteita, joissa sähköä on saman tunnin aikana sekä ostettu että myyty valtakunnanverkkoon.

Sähkövirtaa, jonka suunta vaihtelee. Suomessa kiinteistöissä useimmiten käytetty virta on vaihtovirtaa. Aurinkopaneelit tuottavat tasavirtaa, joka pitää käyttöä varten muuntaa vaihtovirraksi invertterin avulla.

Aurinkopaneelien väleihin asennettava kiinnike, jolla kaksi paneelia kiristetään asennuskiskoon. Aurinkopaneelirivien päätyihin tulee vielä päätykiinnikkeet, joilla yhden paneelin toinen reuna kiristetään asennuskiskoon.

Joidenkin sähköyhtiöiden tarjoama palvelu aurinkosähkön ylijäämän myyntiin, ehdot vaihtelevat sähköyhtiöittäin. Tyypillisesti verkkoakku toimii siten, että sähköyhtiö maksaa jonkin kiinteän summan ylijäämäsähköstä kiinteää kuukausikorvausta vastaan.

Aurinkopaneelien tehot ilmoitetaan wattipiikeissä. Wattipiikki määrittää, että paljonko tehoa aurinkopaneeli pystyy antamaan standarditestiolosuhteissa. Käytännön olot vastaavat hyvin harvoin standardoituja testiolosuhteita, mistä johtuen wattipiikin määrittelemiin tehoihin päästään harvoin.

Kts. kohta pii.

Kts. kohta invertteri.

Aurinkopaneelien tuottoa, joka menee yli oman kulutuksen. Jos ylijäämäsähköä ei voida varastoida esimerkiksi akkuun, menee tuotto valtakunnanverkkoon myyntiin. Sähköyhtiö voi maksaa korvausta myydystä sähköstä, ja yleensä korvaus maksetaan tuntikohtaisen spot- eli pörssisähkönhinnan mukaan. Myydystä sähköstä voi joutua maksamaan välityspalkkiota tai kuukausimaksua sähköyhtiölle, käytäntö vaihtelee sähköyhtiöittäin.