Villalankojen värjääminen perinteiseen tapaan luonnonväreillä on aina yhtä jännittävää, sillä koskaan ei voi etukäteen olla varma lopputuloksen sävystä. Se on kuitenkin taattua, että luonnonmukaiset värit ovat aina pehmeästi toisiinsa sopivia.
Suomalaisista kasveista ja puista löytyy helpoiten keltaisen, vihreän ja ruskean eri sävyjä, sienistä ruskean, punertavan ja siniharmaan sävyjä. Vahvaa punaista, oranssia tai violettia saadaan ulkomaisista kokenilli-kilpikirvoista ja värimataran juuresta eli krapista.
Toisin kuin saattaisi luulla, kasvin tai sienen väri ei välttämättä kerro, mitä väriä siitä saadaan lankoihin. Lopputulokseen vaikuttavat myös värjäysprosessissa käytettävät puretusaineet, kasvien tai sienten keräysajankohta ja määrä, kuun vaihe, veden laatu, keittoastian materiaali ja lankojen alkuperäinen väri.
Tällä kertaa ajatuksissa oli haudutella poimulehdistä kevään vihreää. Langan pohjaväri oli vaalean harmaa, joten lopputuloksena oli hieman oliiviin vivahtava kauniin pehmeän vihreä. Kokenillilla sain takuuvarmasti vahvaa viininpunaista, ensimmäisestä jälkivärjäyksestä hieman vaaleampaa ja sen jälkeen vielä vaaleanpunaista, eli yhdestä liemestä kolme eri värjäyserää.
Värikasveista saa irtoamaan värin parhaiten silloin, kun ne kerätään ennen kukintaa kuivana aamupäivänä nousevan kuun aikaan, kukkia käytätettäessä, esim. pietaryrtti ja lupiini, kukinnon ollessa parhaimmillaan. Joidenkin sienien, kuten veriseitikin väri vahvistuu, jos pitää niitä jonkin aikaa pakastimessa. Veriseitikkejä löytyy harvoin samalla kertaa tarpeeksi, joten pakastaminen on kätevä keino kartuttaa määrää. Täytyy vain muistaa merkitä seitikit näkyvästi, ettei myrkkysieni päädy lautaselle. Väriaineet voi myös kuivata myöhempää käyttöä varten.
Värjäyksessä käytetään myös puiden kuorta, käpyjä, naavaa, kääpiä, lehtiä ja neulasia, varpuja, jäkälää sammalia ja liekoja. Aina ei tarvitse lähteä ulkoa väriaineita etsimään, sillä keittiöstä löytyy ehkä tunnetuin värjäysaine, sipulinkuori. Sillä voi värjätä pääsiäismunien lisäksi langatkin. Värjäystä voi kokeilla lähes millä tahansa, jopa biojätteellä, varsinkin jos tekee ns. purkkivärjäystä, joka on yksi luonnonvärjäyksen tekniikoista.
Värjäystä padan ääressä
Itse olen tykännyt värjätä ulkona perinteisellä muuripadalla ja isolla kattilalla. Aikaa menee helposti kaikkinensa kokonainen päivä. Höyryävien patojen äärellä touhuaminen on antoisaa ja jollain tapaa meditatiivista puuhaa.
Työvaiheita on useita ja näin se tapahtuu periaatetasolla. Liikkeelle lähdetään siitä, että kaikki tykötarpeet ovat kasassa: lankavyyhdet, puretusaineet, kuten aluna, viinikivi tai kuparivihtrilli, herkkä vaaka, lämpömittari, suuri ruokakäytöstä poistettu kattila tai muuripata, vesisanko ja pari sileää puukeppiä,
Lankoja liotetaan hitaasti lämmittäen 80–90 asteisessa puretusainevedessä tunnin ajan, jonka jälkeen ne ovat valmiina värjäykseen. Langat voi myös kuivattaa ja värjätä myöhemmin. Jos lankoja purettaa eri aineilla, voi yhdellä värjäyksellä saada useita värejä. Lisää sävyjä saa, jos osa langoista on valkeita, osa harmaita.
Värjäyskasveja keitetään noin tunnin ajan, jonka jälkeen seos siivilöidään. Puun kuoret, kävyt, kokenillit ja muut kovahkot materiaalit pitää liottaa ensin yön yli ja keittää vasta sen jälkeen.
Tämän jälkeen päästään itse värjäykseen. Puretetut langat laitetaan värjäysliemeen, jonka lämpötilaa nostetaan 80–90 asteeseen kiehumista välttäen. Lankoja pidetään väriliemessä noin tunnin ajan.
Sitten alkaa se mielenkiintoisin vaihe, kun värjäyksen tulokset alkavat paljastua. Varovaisen huuhtelun ja etikkakylvyn jälkeen lankavyyhdet ripustetaan ilmavasti kuivumaan mieluiten ulos. Ja voi sitä tyytyväisyyden määrää - joka kerta lopputulos on vaivan väärti ja värisävyt hivelevät silmää. Kiitos suomenlampaat ihanista villoista ja luonto upeista väreistä!
Tarkempia ohjeita värjäykseen löytyy muun muassa Taitoliiton, taito.fi ja Marttojen, marttalehti.fi-sivuilta.
Luonnonvärjäys on yksi Unescon myöntämän aineettoman kulttuuriperinnön kansallisen luettelon käsityökohteista. Luonnonvärjäyksen osaamista ylläpitää ja kehittää Suomen Värjärikilta ry. Taitoliitto valitsi luonnonvärjäyksen Vuoden käsityötekniikaksi vuonna 2022.
